Atlanteiksi kutsutaan rakennusten seinissä olevia veistoksia, jotka kannattelevat esimerkiksi parvekkeita. Usein atlantit ovat lihaksikkaita mieshahmoja, sillä sana tulee kreikan jumaltaruston Atlas-jättiläisestä, joka kannatteli harteillaan maapalloa.
Atlantteja tehtiin Helsingin rakennuksiin etenkin uusrenessanssi- ja jugend-kausilla, eli runsaat 100 vuotta sitten.
Tässä listattuna Helsingin komeimmat atlantit:
1. Ohranan talon atlantit (Korkeavuorenkatu 21)
Niin sanotun Ohranan (Venäjän salainen poliisi) talon parveketta kannattelee neljä jykevää miestä. Taitavat pyyhkiä hikeä otsaltaan. Atlantit on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigell.
2. Lääkärien talon sammakko (Kasarmintori)
Kasarmintorin reunalla olevassa Lääkärien talossa on pieni sammakko joutunut kovan paikan eteen. Raukka kannattelee massiivista pylvästä. Ilme kertoo kaiken.
3. Wreden pasaasi (Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulma)
Lähes yhtä miehekkäät atlantit kuin Ohranan talossa. Toiset neljä löytyy vielä saman rakennuksen Mikonkadun puolelta. Atlanttien tekijäksi on jossain lähteissä arveltu Robert Stigelliä.
4. Sudet vahdissa (Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulma)
Suden näköiset atlantit vahtivat sisäänkäyntiä Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmatalossa.
5. Erottajankadun kaksikko (Erottajankatu 2)
Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelman uusrenessanssitalon kulmassa kaksi miesatlantia kannattelee suurta erkkeriä.
6. Eteläesplanadin parivaljakko (Eteläesplanadi 24)
Erottajankadun taloa vastapäätä on niin ikään Theodor Höijerin suunnittelema talo, jossa on kaksi miesatlantia. Nämä ovat myös Robert Stigellin veistämiä (Stigell on varmaan tehnyt puolet Helsingin atlanteista).
7. Bulevardin kaunokaiset (Bulevardin ja Annankadun risteys)
Bulevardille katselee kaksi hyvin tyyliteltyä atlantia. Niistä ei ihan tarkkaan ota selvää, ovatko miehiä vai naisia vai ei kumpaakaan.
Merenneito nousi katsomaan, mitä Kivinokassa tapahtuu.
Kesä on alkanut ja Kivinokassa on
vilinää ja vasaran pauketta. Saaritoimikunnallakin on paljon
kaikenlaista säätöä meneillään. Pää on täynnä ajatuksia,
tyhjennän niitä nyt hieman tänne.
Paikat kuntoon kesällä
Kivinokan yleiset rakennukset on
päässyt aika pahoin rapistumaan ja nyt yritetään kesän aikana
laittaa niitä kuntoon. Meillä kun on vastuu niiden ylläpidosta.
Tanssilavan katon korjaus aloitettiin viime viikolla. Kenties
tanssilava saa pienen maalikerroksenkin päällensä ennen
juhannusta. Meillä on Juuso palkattuna remonttimiehenä tekemässä
korjauksia. Käykää sanomassa moikka, kun kuljette ohi.
Tanssilavan lisäksi ainakin huvimajat
olisi tarkoitus kunnostaa, samoin Vahtituvan seinää pitäisi uusia.
Palstakoppi on myös määrä kunnostaa, mutta se on sen verran
huonossa hapessa, että aika näyttää kannattaako sitä kunnostaa
lainkaan vai olisiko parempi purkaa pois ja rakentaa kokonaan uusi
(ehkä hieman eri paikkaan?). Voi olla, että osa remonteista jää
ensi vuoteen, sillä tälle vuodelle ei hirveän isoja summia ole
remppoihin budjetoitu. Maalaustalkoita varmaan järjestetään,
joten yhteyttä vaan Saaritoimikuntaan kaikki vapaaehtoiset:
saaritoimikunta@kivinokka.fi.
Kesätyöntekijä Oskari aloittaa
Kesätyöntekijänä aloittaa ensi
viikolla 20-vuotias Oskari Ruuska. Hän hoitaa perinteisiä
kesätyöntekijöiden hommia; vessojen siistimistä, nurmikon
leikkaamista, yms. Lisäksi hän toimii remppamies Juuson apuna. Moikatkaa myös Oskaria. Oskari on elokuun loppuun asti ilonamme.
Saaritoimikunnassa väki vähenee
Saaritoimikunnassa ovet käyvät, mutta
vain yhteen suuntaan. Marjut Kuopus ja Lauri Kiukas jättävät
paikkansa Saaritoimikunnassa (ymmärrettävistä) henkilökohtaisista
syistä. Enpä olisi halunnut nähdä tätä tapahtuvat.
Saaritoimikunnassa oli hyvä kemia ja hommat toimi ja siitä
iloitsin, että oli 8 jäsentä viimevuotisen 6:n sijaan. Oli tekeviä
käsiä. Nyt hommat hieman kasaantuvat, mutta yritetään selvitä.
Eihän tässä paljon ole kesää enää jäljellä:)
Marjut oli vastuussa tapahtumien
järjestämisistä ja Lauri kesätyöntekijästä ja remonteista.
Hieman nyt jaetaan vastuuta uudelleen, ja tehdään mihin rahkeet
riittävät. Kiitos vielä Marjutille ja Laurille alkuvuden
panoksesta Saaritoimikunnassa.
Auttavia talkoolaisia tosiaan kaivataan
erinäköisiin tehtäviin. Saa ilmoittautua Facebookin Kivinokka virkeäksi -ryhmään, jossa suunnitellaan tapahtumia, remontteja
yms. Etenkin Juhannus kaipaa paljon auttavia käsiä, siitä on tulossa hieno juhla.
Sääntömuutoksia kevätkokouksessa
Kevätkokouksessa tehtiin pari
sääntömuutosta, joita nopeasti kommentoin. Saaritoimikunnan kausi
tulee kestämään jatkossa 2 vuotta (ennen yksi vuosi). Tämä siitä
syystä, että hommaan saa hieman jatkuvuutta. Ajatus on, että
puolet Saaritoimikunnasta valitaan vuosittain. Tämä taas siitä syystä,
ettei koko Saaritoimikunta vaihdu kerralla (joka oli teoriassa
mahdollista).
Toinen asia on, että sääntöjen
mukaan Juhlatoimikuntaa ei tarvitse enää valita. Tämä ei tarkoita,
etteikö sitä voisi valita, kuten kaikkia muitakin toimikuntia, enää
sitä ei vaan ole pakko valita. Oikeastaan tähän oli kaksi
perustelua. Jos kukaan ei kokouksessa halua Juhlatoimikuntaan, ja
sitä ei siten voida nimittää, niin silloin rikomme omia
sääntöjämmme, joiden mukaan toimikunta on nimitettävä. Se olisi
vähän hassua. Toinen juttu on se, että käytännössä viime
vuosina Juhlatoimikunta ei sinällään oli paljon tapahtumia
järjestänyt, vaan tapahtumiin on koottu omat halukkaat
mukaan järjestämään.
Kirjoja myynnissä
Loppuun häpeilemätön mainos.
Kirjojani Muistolaattabongarin opas ja Sunnuntaikävelyllä
Helsingissä on myynnissä signeerattuna Maijan kioskilla, käykää
ostelemassa, jos paikallishistoria yhtään kiinnostaa. Myös Laura Salaman Kesä Kivinokassa -kirjaa on
saatavilla siellä.
Ja laittakaa kalenteriin 13.6. klo 13,
jolloin Kivinokan tanssilavalla on kesäinen kirjatapahtuma, jossa
minä, Laura, Eero Haapanen ja Maarit Verronen kerromme kirjoistamme.
Keskustelun teemana on kirjat ja Helsinki. Lisätietoa tapahtuman Facebook-sivulla.
Ja huomio vielä veneilijät!
Muistakaa käydä kääntämässä veneenne 15.6. mennessä ja poletti kiinni paattiin. Hylätyt veneet hoidetaan pois rannoilta sen jälkeen. Lisätietoa täällä.
Kesä tulee ja saunaan olisi kiva päästä. Väitetään, että Helsingissä on vähän yleisiä saunoja. Talvella ehkä näin onkin, mutta kesällä määrä kasvaa mukavasti. Kaupungissa on kesäisin melko paljon yleisiä saunoja, joihin kuka tahansa on tervetullut.
Tässä listaa Helsingin yleisistä saunoista, joista voi kesällä valita mieleisensä (hintatiedot kerrottu, jos kotisivuilla on mainittu).
Kaurilan sauna (Heikinniementie 9)
Meilahdessa Kaurilan kartanossa lenkkisaunat maanantaisin. Tilaa on vähän, joten ilmoittautua pitää etukäteen. Hinta 15 euroa per pylly. Kotisivut. Lue artikkeli: Kaurilan sauna testissä.
Löyly (Hernesaarenranta 4)
Antero Vartian ja Jasper Pääkkösen Löyly avattiin Hernesaareen 2016. Löylyssä on kolme saunaa, joista yksi savusauna. Löylyn yhteydessä on myös ruokaravintola. Hinta 19 euroa (2 tunnin vuoro). Kotisivut. Lue artikkeli: Löyly testissä.
Maunulan maja (Metsäläntie 9)
Maunulan ulkoilumajan lenkkisaunat ovat keskiviikkoisin. Ei avoinna keskikesällä, joten ihan kesäsaunaksi ei voi luokitella. Mutta syksystä kevääseen pääsee löylyyn. Puulämmitteiseen saunaan pääsee 5 eurolla. Kotisivut. Lue artikkeli: Maunulan majan sauna testissä.
Talin siirtolapuutarhan sauna
Talin vanha sauna on vuodelta 1949. Kesälauantaisin avoinna myös yleisölle. Kotisivut.
Kulosaaren kartanon sauna (Kipparlahden silmukka)
Kulosaaren kartanon sauna Kivinokassa lämpiää lauantaisin ja keskikesällä myös keskiviikkoisin. Lisätietoa.
Marjaniemen ryhmäpuutarhan sauna (Virvakuja 6)
Marjaniemen saunan 800 kiloa kiuaskiviä tarjoaa riittävät löylyt isommallekin porukalle. Sauna avoin kaikille toukokuusta syyskuun loppuun lauantaisin ja keskikesällä myös keskiviikkoisin. Hinta 5 euroa. Kotisivut.
Paloheinän sauna (Pakilantie 124)
Paloheinän saunassa yleiset saunavuorot on maanantaisin ja perjantaisin. Hinta 4,50 euroa. Kotisivut.
Kotiharjun sauna (Harjutori 1)
Kaupungin kenties legendaarisin sauna Kallion sydämessä. Korttelisauna lämpiää puulla. Auki läpi vuoden. Normaali hinta: 12 euroa. Kotisivut.
Arlan sauna (Kaarlenkatu 15)
Vuodesta 1929 lämmennyt sauna on Kotiharjun ohella toinen olennaisesti Kallion kaupunginosakulttuuriin liittyvä yleinen sauna. Hinta: 12 euroa. Kotisivut.
Hermannin sauna (Hämeentie 63)
1950-luvulla perustettu yleinen sauna Hämeentien varrella. Hinta: 10 euroa. Kotisivut.
Kulttuurisauna (Hakaniemenranta 17)
Merihaan kulttuurisauna on uusin tulokas yleisten saunojen joukossa. Puupellettilämmitteinen sauna on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Hinnat: 15 euroa. Kotisivut.
Salmen sauna
Helsingin hallinnoimalla Salmen ulkoilualueella Vihdissä on yleiset saunavuorot ympäri vuoden perjantaisin. Hinta 4,50 euroa. Kotisivut.
Kaunissaaren sauna
Sipoon saaristossa sijaitsevassa Kaunissaaressa (Helsingin omistuksessa) on saunavuorot kesällä sekä lauantaisin että keskiviikkoisin. Hinnat 4,50. Kotisivut.
Sompasauna
Sompasaaressa, Helsingin kulttuuriteko 2015. Kotisivut.
Yllämainittujen lisäksi saunaan pääsee tietenkin muun muassa uimahalleissa ja maauimaloissa.
Tämä lista tuskin on kattava, joten jos tiedät yleisiä saunoja, jotka puuttuvat listalta, niin kommentoi alle.
MTV:n perjantaiaamuissa pyörivässä lukupiirissä Stig-Björn Nyberg esitteli 29.5. lukuvinkkejä kesään. Ilahduin suunnattomasti, kun hän poimi kirjatarjonnasta esiin myös Muistolaattabongarin oppaan. ”Nalle” oli itse käynyt kirjan kanssa kiertämässä Töölön lenkin ja suositteli kirjaa kovasti.
Helsingin päärautatieaseman laiturialueella on maassa sininen viiva. Kyseessä on taideteos nimeltä Sininen suora, ja sen on tehnyt Kimmo Kaivanto. Suoran sininen väri alkaa olla jo hieman haalistunut, kun ihmiset ovat vuosia kävelleet sen yli. Tietämättä lainkaan, että tallovat taideteosta.
Suora kulkee täsmälleen etelä-pohjoissuuntaisesti. Jos suoraa jatkaa kohtisuoraa pohjoiseen, tullaan ensin Tampereelle ja Tampere-taloon. Taideteoksesta käy ilmi, että Tampere-taloon on matkaa 157,3 kilometriä. Jos jatkaa siitä vielä pidemmälle, niin ennemmin tai myöhemmin päädytään Kaaresuvannon (918,1 km) ja Jäämeren (1123,1 km) halki Huippuvuorille, jonne on Helsinsin rautatieasemalta matkaa 1990 kilometriä.
Kävin viime viikolla Tampere-talossa ja siellähän se Kaivannon Sininen suora jatkui. Siellä se ei ollut enää pelkkä suora, vaan siihen liittyy erilaisia veistoksia.
Taiteilija Kaivanto on tehnyt paljon julkista taidetta Helsinkiin, mutta alkujaan hän oli Tampereen miehiä. Nuorena miehenä 1950-luvulla hän suunnitteli Tampereen Tapparan kirveslogon. Vuonna 1932 syntynyt Kaivanto menehtyi vuonna 2012. Huippuvuorille hän ei siis koskaan ehtinyt viimeistelemään Sinistä suoraansa.
Helsingissä Kivikossa on vanha neuvostoliittolaisten sotilaiden hauta. Paikka on melko vaikeasti löydettävissä, sillä sinne ei ole kunnollisia opasteita. Paikalle löytää, kun menee Kivikonkaarta pitkin Sortti-aseman ohi ja jatkaa vielä noin 500 metriä. Sitten pitää pysähtyä elintarvikefirma Caternetin rakennuksen kohdalla. Hauta ei näy tielle.
Tämän jälkeen pitää kävellä rohkeasti Caternetin parkkialueen takana olevaan metsään. Hauta on metsän laidalla. Kivinon ulkoilupuistosta menee haudalle myös polku.
Paikalle on haudattu 34 neuvostosotilasta vuosina 1941-1944. Suurin osa sotilaista oli Mellunkylässä sijainneen sotavankileirin vankeja. Suomi-Neuvostoliitto-Seura pystytti muistomerkin haudalla vuonna 1946. Muistomerkissä on laatta, johon on kirjoitettu haudattujen nimet.
Hauta on aidattu ja näyttää olevan hyvin hoidettu.
Muutama viikko sitten Kivinokan parkkipaikalle ilmestyi kasa asfalttisoraa.
Olemme Saaritoimikunnassa yrittäneet hieman selvittää, miten kasa on parkkipaikalle päätynyt, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tapauksella oli muutamia silminnäkijöitä, mutta heidän havaintonsa ovat hyvin hajanaiset ja epäselvät. Kaupunki ei ole ollut asialla, he kiistävät kaiken.
Joten onko joku kesämajalainen tilannut kuorman? Jos on, niin miksi? Verkko kiristyy, milloin mysteeri ratkeaa? Onko syyllinen jälleen kerran hovimestari?
Ehkä mysteeri tulee ratkeamaan niin, että kasa vaan poistuu parkkipaikalta. Ihan itsekseen. Kuten on siihen tullutkin. Tuolla asfalttisoralla kun ei ole mitään käyttöä oikein missään. Asfalttiteiden pohjissa sitä käytetään.
Helsinki ja meri ovat luotuja toisilleen. Etenkin kesän tullen merellinen Helsinki näyttelee parastaan. Helsinki on kansainvälisestikin ajateltuna aivan ainutlaatuinen pääkaupunki juuri avoimen merensä takia.
Kaupunkilaiset kävelevät ja lenkkeilevät rannoilla, pulahtavat uimaan (talvella avantoon), käyvät piknikillä ja soutelemassa. Rantaterassit täyttyvät helteillä. Merellä on todella suuri merkitys kaupunkilaisille.
Siksi onkin tärkeää, että mahdollisimman paljon kaupungin rannoista olisi yhteisessä käytössä ja yksityisessä käytössä niin vähän kuin mahdollista. Vuosien varrella rannoille on rakennettu paljon, mutta tulevaisuudessa soisi muistettavan, että rannat ovat yhteistä kansallismaisemaamme. Meri tekee Helsingin.
Tässä omat merelliset suosikkikohteeni Helsingistä, top 10:
1. Suomenlinna
UNESCOn kohde, hienoimpia paikkoja koko Suomessa.
2. Kivinokka
Rantoja, luontopolkuja, kahvila, lintulava. Oman kesänvieton paikka numero 1, koska kesämaja sijaitsee siellä.
3. Vartiosaari
Upeimpia luontokohteita koko kaupungissa. Vanhat huvilat luovat menneen maailman tuntua. Kallioilta näkee saariston kauneuden.
4. Töölönlahti
City-lenkkeilijöiden esittäytymispaikka. Suomen kulttuurielämän napa.
5. Vanhankaupunginlahti
Vantaanjoen suisto ja koski ovat näyttävää vanhaa teollisuusympäristöä. Kalastajien suosikkipaikka. Vanhankaupunginlahti Lammassaarineen on rentouttavaa seutua.
6. Seurasaari ja Viher-Meilahti
Viher-Meilahti on täynnä satavuotta vanhaa huvila-arkkitehtuuria. Seuraasaaren ulkomuseossa vielä vanhempaa rakennuskantaa. Historiaa ja luontoa yhdessä.
7. Uutela
Uutelan luontopolulla pääsee kosketuksiin merellisen luonnon kanssa, vain pari kilometriä Vuosaaren metroasemalta.
8. Kaivopuiston ranta ja lähistö
Etelähelsinkiläisten catwalk-ranta, jossa hulppeita veneitä, viihtyisiä kahviloita ja pieniä jäätelökioskeja.
9. Tervasaari
Helsinkiä parhaimmillaan. Kruununhaan kivikaupungista kävelee viisi minuuttia ja ollaan jo täysin eri maailmassa. Tervasaaressa on kesäteatteria, ravintolaa ja leikkipaikkaa lapsille.
10. Kuusisaari ja sen taidemuseot
Kuusisaaressa pääsee tutustumaan taiteeseen hienossa ympäristössä. Didrichsenin taidemuseo ja Villa Gyllenberg sijaitsevat ihan vierekkäin, kannattaa käydä molemmissa samalla reissulla.
Jos ihmettelette, mitä kuvausryhmä tekee Kivinokan uimarannan läheisyydessä 5. kesäkuuta, niin siellä kuvataan vaan tv-sarjaa.
Kyseessä on TV1:n draamasarja, joka kertoo Hertta Kuusisen elämästä. Kolmiosainen sarja Punainen kolmio esitetään joulukuussa.
Mutta mitä ne tekevät Kivinokassa? Sarjan tuottaja kertoi, että ennen sota-aikaa punaisten oli tapana piileskellä muun muassa Kivinokassa, josta heitä käytiin myös etsimässä. Kuvausryhmä tulee kuvaamaan pari kohtausta, joissa punaisia etsitään Kivinokasta.
Siihen aikaan (siis ennen sotia) ei Kivinokassa kylläkään ollut nykyisen kaltaisia kesämajoja, mutta ehkä taiteellinen vapaus joustaa tässä kohtaa hieman.
PS. Kotivinkki kävi tänään kuvaamassa Kivinokassa kesämuotia. Kuvauksellista seutua.
EDIT: Jutussa oli ensin virheellisesti kerrottu, että tv-sarja käsittelisi Hella Wuolijoen elämää.
Keskuspuistossa Maunulan majan lähistöllä on tällainen betonirakennelma. Sen enempää ajattelematta yhdistin rakennelman ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteisiin. Mutta sitten tajusin, että tämä bunkkeri on suuren kallion etelärinteessä. Linnoitusrakennelmat louhittiin pääasiassa kallioitten pohjois-, itä- tai länsirinteisiin, sillä vihollisen kuviteltiin tulevan sisämaasta kohti kaupunkia.
Miksi tämä on etelärinteessä? Havaitsin olevani keskellä Maunulan entistä ampumarataa, joten tämä taitaakin olla osa ampumarataa, eikä suinkaan liity mitenkään venäläisten linnoitusrakennelmiin.
Maunulan ampumarata sijaitsi Maunulan majan pohjoispuolella. Metsässä on edelleen niin paljon lyijyjäämiä, että marjastus ja sienestys on alueella kielletty.
Ampumarata toimi vuosina 1914-1962. Maunulan maja oli ampumaseuran käytössä.
Lähistöllä oli muitakin ampumaratoja. Pohjois-Haagassa Teuvo Pakkalan tien alueella oli Kiffenin ampumarata 1920-luvulta 1940-luvulle. Rata oli Pohjoismaitten suurin.
Nykyisen Hotelli Haagan paikkeilla oli Huopalahden ampumarata. Siellä kisattiin vuoden 1952 olympialaisissa. Maunulan ampumarata oli oympialaisissa harjoitusratana.
Näiden lisäksi Helsingissä on ollut ulkoampumaradat ainakin Malmilla ja Viikissä. Nykyään ei taida olla enää yhtään, jos ei Santahaminan sotilaskäytössä olevaa ampumarataa lasketa.
Tällä kertaa kiertelin Etelä-Haagaa ja teemana oli alueen muistomerkit ja taideteokset. Tällaista tuli vastaan:
Haagan kauppalan muistolaatta (Kauppalankuja 7)
Nuorisotalon seinässä on muistolaatta, joka kertoo talon historiasta. Talossa toimi muun muassa Haagan kauppalan kanslia ja rahatoimisto ennen kuin Haagasta ja Huopalahdesta tuli osa Helsinkiä 1940-luvulla.
Wredet (Kauppalantie 15)
Kauppalantieltä lähtee kerrostalon takapihalta vanhat portaat kallion päälle. Kallion etelärinteessä on K.A. Wreden ja Gertrud Wreden muistomerkki. Paikalla on sijainnut pariskunna kotitalo, joka on purettu 1950-luvulla. He olivat Haagan huvilayhdyskunnan ensimmäisiä ja merkittävimpiä asukkaita. K. A. Wrede oli tunnettu arkkitehti, joka on suunnitellut mm. Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välisen kauppakujan sekä Turun vanhan kaupunginkirjaston.
Sankarihautausmaa (Sankaritie)
Haagan kauppalan sankarihautausmaalle on haudattu 44 vainajaa. Emil Filen on tehnyt näyttävän veistoksen, joka esittää haavoittunutta sotilasta.
Kotiseutukuuset (Sankaritie)
Rauhan ja kotiseuturakkauden vertauskuvaksi isutettiin kuusia vuonna 1982.
Tähystäjä (Kauppalanpuisto)
Taiteilija Ukri Merikannon veistos Kauppalanpuistossa.
Saksalaisten sotilaiden hauta (Korppaantie)
Korppaantienja Lapinmäentien risteyksessä on hautamuistomerkki. Paikalle on haudattu vuonna 1918 Helsingin valtauksessa kuolleet saksalaiset sotilaat Arthur Beukert ja Kurt Seibt.
Valekuutio (Isonnevantie 8)
SYKin pihalla on taiteilija Anssi Asunnan tekemä taideteos Valekuutio. Taideteos paljastettiin koulun 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1986. Taiteilija Asunta oli myös SYKin kuvaamataidon opettajana.
Kummikaupunki (Kylätie)
Strömstadin puistossa on kivenlohkare, jossa on laatta. Laatassa on teksti: ”Tämän puiston kaupunki on nimennyt vuonna 1952 Strömstadin puistoksi Haagan ruotsalaisen kummikaupungin kunniaksi.”
Piti oikein tarkistaa missä päin tämä Strömstad oikein sijaitsee. Sehän on pieni 6200 asukkaan kunta Länsi-Götanmaalla. Eikä se ole siis kaupunki lainkaan, vaan kunta. Eikä ole Haagan kauppalaakaan enää. Maailma muuttuu.
Turre (Steniuksentie 20)
Turvakodin pihalla on Turre ja hänen koppinsa. Veistoksen on tehnyt taiteilija Timo Ruokolainen vuonna 1996.
Stop Töhryille (Orapihlajatie)
Orapihlajatien ja junaradan välissä on Stop töhryille -hautapaasi. Siitä voi lukea lisää täältä.
Liisanpuistikko on pieni vehreä levähdyspaikka Kruununhaan itäreunalla. Kaupunginarkkitehti Hilding Ekelundin 1940- ja 1950-lukujen taitteessa suunnittelema vanha lippakioski oli jo auki ja siellä tuli nautittua kevään ensimmäiset lippiskahvit ja -pullat.
Sama yrittäjä pitää kioskia jo seitsemättä vuotta. Valitteli kovasti sitä, että kaupunki aikoo kilpailuttaa kioskit, eikä tulevaisuudesta tiedä mitään. Vuosi kerrallaan menty viime aikoina. Toivottavasti kaupunki lopettaa poukkoilun kioskien kilpailuttamisen kanssa ja antaa kioskiyrittäjille kunnolla pidempiä sopimuksia. Pitäähän heidänkin pystyä suunnittelemaan toimintaansa ja elämäänsä hieman pidemmällä tähtäimellä.
Liisanpuistikon paikalla oli 1800-luvulla tori ja paikka kulki Elisabethintori-nimellä vuoteen 1928 asti, jolloin nimi muutettiin Liisanpuistikoksi. Nimensä paikka on saanut keisari Aleksanteri I:n puolison, keisarinna Elisabethin (Liisan) mukaan.
Puiston keskipisteenä on Pellingin retken muistomerkki. Veistos kuvaa polvistunutta sotilasta. Teoksella muistetaan Pellingin taistelua, joka käytiin vuoden 1918 sodan aikana. Valkoiset pakenivat jäätä pitkin Pellingin saareen, joka sijaitsee Porvoon edustalla. Pellingissä käytiin taisteluita, ja monet valkoiset saivat surmansa. Kaatuneiden nimet on kirjattu patsaan jalustaan. Muistomerkin ovat tehneet Gunnar Finne ja Armas Lindgren ja se on paljastettu vuonna 1921.
Liisanpuistikon sotaisa historia jatkuu Liisankadun ja Maurinkadun kulmassa, jossa on Sotamuseon punatiilinen rakennus. Sotamuseo on erittäin mielenkiintoinen paikka, jos on yhtään kiinnostunut sotahistoriasta. Se on vaan harmittavan huonosti tunnettu museo.
Museon rakennuksella on pitkä historia. Valtavan kokoinen rakennus valmistui vuonna 1882 arkkitehti Evert Lagerspetzin suunnittelmana. Lagerspetz oli tunnettu erityisesti kasarmirakennusten suunnittelijana. Rakennuksessa toimi alkujaan Uudenmaan tarkk’ampujapataljoona.
Sotamuseo.
Aikaisemmin 1800-luvulla Sotamuseon rakennuksen paikalla sijaitsi Otto Wilhelm Klinckowströmin uusgoottilainen palatsi. Klinckowström oli mielenkiintoinen tapaus: keisarin hovimestari, vapaaherra, kenraaliluutnantti ja ties mitä. Tietosanakirja Facta luonnehtii miestä: ”Hän oli sekä seikkailija että grand seigneur, sekä kelvoton lurjus että hovimies, ja siis loistava seuramies ja rakastettava liehakoitsija, kaunis, aistikas ja henkevä – mutta täysin luonteeton ja kaikkia siveyskäsityksiä vailla.”
Sotahistoriasta kertoo vielä Liisanpuistikon eteläreunaa kulkeva Maneesikatu. Se on saanut nimensä venäläisen vallan aikaisesta hevosmaneesista, joka sijaitsee korttelin verran sisämaahan päin.
Maneesi.
Liisanpuistikkoa reunustaa lukuisat arvotalot. Liisankadun ja Maurinkadun risteyksessä on niin sanottu Donnerin talo, joka on ollut vuosikymmeniä Donnerin kulttuurisuvun hallussa.
Donnerin talo.
Donnerin talon vieressä oleva vaaleanpunainen Suomelan talo on vuodelta 1911. Sitä seuraa niin sanottu Elisabethin jugenlinna, joka on arkkitehti Gustaf Estlanderin käsialaa vuodelta 1903.
”Elisabeth”.
Maneesikatua reunustaa 1920-luvun klassismia henkivä liike- ja asuintalo. Pohjoisarannan kulmassa oleva lähetystörakennus on talon huipulla olevan tekstin mukaan vuodelta 1884.
Jos Liisanpuistikko alkaa käydä ahtaaksi, niin sieltä kävelee 5 minuutissa Tervasareen. Tervasaaresta lisää toisella kertaa.
Toukokuu näyttää olevan kivinokkalaisten taiteilijoitten kuukausi.
Arlan Saunassa on kivinokkalaisen Kimmo Virran Kallio-aiheisia valokuvia. Näyttely on avoinna toukokuun loppuun, joten vielä ehtii saunomaan ja katsomaan kuvia. Näyttelyn tapahtumasivu Facebookissa täällä.
Katajanokalla ravintola Wellamossa on yhdeksän taiteilijan yhteisnäyttely. Taiteilijalistalta tunnistin kivinokkalaisiksi ainakin Laura Salaman sekä kahvilaemäntä Maija Myvönen-Hossainin. Wellamon näyttely avoinna 15.6. saakka. Wellamon kotivisut täällä.
Kun ette ole Kivinokassa, olkaa näyttelyissä. Kulttuuri ja taide virkistää ja pidentää elämää.
Käytiin tekemässä iltakävely Vantaankoskella. Oikein mukava ja rentouttava ympäristö rauhoittua kiireisen päivän päätteeksi.
Koski on vanhaa tehdas- ja teollisuusaluetta. Kosken rannalla on edelleen vanha viilatehdas, joka toimii nykyisin ravintolana. Viilatehdas perustettiin vuonna 1882 ja se lopetti toimintansa 1960-luvulla. Kuninkaantien toisella puolella vanhan padon vieressä on mylly, mutta se ei ole säästynyt yhtä hyvin kuin viilatehdas. Mylly paloikin muutama vuosi sitten, ja sen kohtalosta on taisteltu ja väännetty. Sääli, ettei Vantaan kaupunki ole kohdellut rakennusta sen historian vaatimalla arvokkuudella.
Vantaankoskelle perustettiin myllyjä jo 1500-luvulla. 1800-luvulla alueella oli jo huomattavasti teollisuutta. Kosken rantamilla oli sahoja, hopeasulatto, ruukki, trasselitehdas ja paljon muuta teollisuutta. Tehtaitten melu yhdistettynä kosken pauhuun on varmaan ollut korvia huumava yhdistelmä.
Kosken jälkeen on suvanto, jonka rantamilla voi tehdä kävelylenkin. Jyrkkien rantatörmäitten alareunoille on rakennettu pitkospuita ja kävelypolkuja. Etelämpänä kosken yli pääsee Mustakosken siltaa pitkin. Silta rakennettiin 2000-luvun alussa, kun taas viilatehtaan vieressä kulkeva Kuninkaantien silta on vuodelta 1876. Siltojen väliä kulkevan lenkin kävelee noin 20 minuutissa. Välillä kannattaa pysähtyä ja istua hetkeksi alas nauttimaan kauniista maisemasta ja suvannon hiljaisuudesta. Veteen voi heittää pari leipäkiveä.
Koski on suosittu kalastuspaikka. Sieltä voi saada jopa 10-kiloisia haukia. Tai sitten kalamiehet ovat tapansa mukaan kertoneet omia juttujaan.
Vantaankoski on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Viilatehtaan ympäristö maisemoitiin puistoksi vuosina 2001-2002.
Vantaankosken pohjoispuolella on vanha VPK:n paloasema. Museoviraston suojelema sympaattinen punainen paloasema on vuodelta 1909. Se rakennettiin lahjoitusten ja arpajaisten avulla. Paloaseman vieressä on pieni kahvila, jossa voi nauttia kupin sumppia ja jätskin.
Vantaankoski, Kuninkaantie 28
Historiaa: 4/5
Kulttuuria ja taidetta 1/5
Lapsille: 2/5
Luontoa: 4/5
Tässä kuvia Vantaankoskelta:
Vanha rapistunut mylly.Suvannon ympäristöön on rakennettu siltoja ja polkuja.Myllynkivi.Viilatehdas.Vanha pumppuhuone.Kivien heittelyä veteen.VPK.
Viime lauantaina Kivinokassa vietettiin siivouspäivää, kirppispäivää ja ravintolapäivää samaan aikaan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun näitä kaikkia vietettiin samana päivänä. Tämä toimi ikään kuin testinä, että kannattaako jatkossakin järjestää vastaavaa.
Tässä omasta näkökulmastani plussia ja miinuksia.
Plussat:
+ Ihmisillä oli hauskaa ja paikalla olleet nauttivat silmin nähden tapahtumasta. Eikä edes satanut.
+ Tehokasta siivoomista. Rantoja, palstakopin ympäristöä, kesämajojen ympäristöjä ja monia muita yleisiä tiloja tuli siivottua. Kiitettävää ahkeruutta, kiitos siitä. Paljon oli vapaaehtoisia auttamassa ja tekemässä. Roskalavat tulivat täyteen, enempää ei voi vaatia.
+ Synergiaa. Uskon, että kirppiksen järjestäminen toi paikalle myös sellaisia ”siivoojia”, jotka eivät välttämättä muuten olisi tulleet.
+ Ravintolapäivä. Ravintolapäivä sattui olemaan samana päivänä, mutta siitä on hieman vaikea sanoa mitään. Ruokaa oli myymässä vain muutama innokas. Meidän piirakkamme menivät lähes kaikki. Ja makkaralla oli kova kysyntä. Alkujaan oli tarkoitus, että makkarat ovat vain talkooväelle. Mutta kysyntä oli niin kovaa, että piti oikein lähteä kaupasta hakemaan lisää. Suomi on makkaramaa. Ja vaikkei ruuan myyjiä hirveästi ollutkaan paikalla, niin oli se Ravintolapäivä tässä yhteydessä kuitenkin mukava pieni lisä. Plussalle jää.
Miinukset:
– Kirppis ja siivouspäivä ehkä hieman söivät toisiaan. Huomasin itse, ettei oikein taivu kaikkeen samaan aikaan. Piti keskittyä joko siivoomiseen tai myymiseen. Ostelemaan en ehtinyt ollenkaan. Pohdin, että voisiko ensi vuonna siivouspäivän ja kirppispäivän järjestää peräkkäisinä päivinä: toinen lauantaina ja toinen sunnuntaina. Ehkä siinä ei kuitenkaan ole järkeä, ehkä väkeä ei riitä molemmille päiville.
– Roskalavat ja kirppis olivat molemmat rannalla. En tiedä oliko roskalavojen ympäristö nyt niin hirveän idyllinen paikka kirppikselle. Mietin, että olisiko kirppis kannattanut järjestää vaikka urheilukentällä. Ehkä ei kuitenkaan, siellä olisi ollut varmaan paljon vähemmän väkeä. Oli se kuitenkin kiva, että oltiin kaikki samassa paikassa. Ehkä lavat voisi ensi kerralla sijoitella hieman toisin.
SUMMA SUMMARUM: Plussat voitti 3-2. Mielestäni onnistunut ja kokeilemisen arvoinen tapahtuma. Pientä viilaamista ja hiomista, niin ensi vuonna vielä parempi. Vai mitä mieltä itse olette?
by 
