Helsingissä Sompasaaren edustalla saatetaan pian nähdä tekoaaltoja, joiden päällä pääsee surffamaan. Juttelin surffiyrittäjä Jari-Pekka Korjuksen kanssa, joka on mukana tekoaaltohankkeessa. He yrittävät virittää Sompasaareen laitteen, jossa saadaan aikaan suuriakin aaltoja.
Kyseessä on Aalto yliopiston ja Tekesin tukema Artwave-keinoaaltohanke, siis täysin suomalainen prototyyppi.
Korjus kertoi, että viime vuonna he testasivat laitetta Kalasatamassa ja saivat aikaan vyötärön korkuisia aaltoja. Aaltojen kokoa pystytään säätämään ja paljon korkeampiakin aaltoja Korjuksen mukaan laitteella on mahdollista saada.
Tähän väliin ne keinoaallot tulisivat.
Kehittäjät uskovat, että jos keinoaallot eivät Sompasaareen rantaan tyrsky vielä tänä kesänä, niin viimeistään kesällä 2016. Korjuksen mukaan pieniä teknisiä yksityiskohtia vielä pitää viilata.
Tältä se näyttää. YouTube-videolla testataan keinoaaltoja Kalasatamassa syksyllä 2014:
Pohjois-Haaga on hyvin tyypillinen sodanjälkeinen lähiö. Alue on rakennettu pääosin 1950-luvulla ja toteutettu silloisten lähiörakennuksen ihanteitten mukaan. Korttelit on rakennettu väljästi ja se luo alueelle puutarhakaupunginosan tunnelmaa. Myöhemmin Pohjois-Haagaa on täydennysrakennettu.
Rintamamieskerrostalot
Pohjois-Haagaa ryhdyttiin rakentamaan 1940- ja -50-lukujen taitteessa. Ensimmäisessä vaiheessa valmistui Linnaleirin aukion myymäjä- ja asuinkeskittymä sekä sen pohjoispuolella oleva asuinalue. Tällä alueella on sellaisia harvinaisuuksia kuin rintamamieskerrostaloja. Moni tietää rintamamiestalot, mutta harva rintamamieskerrostaloja. Rintamieskerrostaloja varten perustettiin asuntoyhtiöitä vain alle 60 koko Suomeen. Niistä merkittävä osa on Pohjois-Haagassa. Näitä taloja on muun muassa Santavuorentiellä ja Poutuntiellä.
Hakavuoren kirkko
Kun Pohjois-Haaga alkoi olla valmis, piti alueelle tietysti kirkko saada. Hakavuoren kirkko valmistui 1960-luvulla. Kirkon alttaritauluna on Harry Kivijärven veistos. Kirkon suunnittelija, arkkitehti Eevi Aho asui ainakin muutama vuosi takaperin vielä kirkon naapurissa.
Ohjaajantien rivitalot
Ohjaajantien tunnelmalliset rivitalot on suunnitellut arkkitehti Kurt Simberg. Taloista on näkymät Aino Ackten puistoon.
Ohjaajantien pitkä talo
Ohjaajantiellä on varmasti eräs Helsingin pisimmistä asuintaloista. Ihan Käpylän Käärmetalon pituinen se ei taida olla, mutta todella pitkä kuitenkin. Suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Kaj Englund ja Aulis Blomstedt.
Pitkä talo tarvii pitkän autotallin. Tuonne mahtuu pidempikin limusiini.
Tolarin koulu
Tolarin koulun eli Pohjois-Haagan ala-asteen suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas. Välikangas on suunnitellut lisäksi muun muassa Elannon rakennuksia Hämeentien varteen, puu-Käpylää ja olympiakylää. Onpa hän suunnitellut myös Ruskeasuon ratsastushallin ja Yrjönkadun uimahallinkin.
Muuntajat
Pohjois-Haagassa liikkuessa ei voi olla törmäämättä punatiilisiin sähkömuuntajiin. Niitä on lukuisia ja niiden arkkitehdiksi on mainittu Yrjö Dunderfelt. Muuntajat on rakennettu 1950-luvun alkupuolella. Vastaavia muuntajia on muuallakin Helsingissä.
Ostari
Pohjois-Haagan ostari on yksi Helsingin vanhimmista. Airi Seikkala-Viertokankaan suunnittelema ostari valmistui vuonna 1959. Ostarille suunniteltiin alkujaan myös elokuvateatteria, mutta sellaista sinne ei koskaan tullut. Ennen tätä ostaria pohjoishagalaisia palveli Thalian aukion ja Linnaleirin aukion liikkeet.
Ida Aalbergin tien kotkanpesät
Pohjois-Haagasta viimeisenä 1950-luvulla valmistui Ida Aalbergin tien ja Aadolf Lindforsin tien ympäristöt. Näille leimaa-antavaa on harvinaisen korkeat kerrostalot. Ida Aalbergin tien 12-kerroksiset tornitalot olivat valmistuessaan kaupungin korkeimpia.
Teuvo Pakkalan tien alue
1970-luvulla Maunulassa paloi puutaloja ja asukkaille piti saada äkkiä uusia rakennuksia. Tarina kertoo, että tähän tarpeeseen syntyi Teuvo Pakkalan tien alue. Rakennusyhtiö Haka rakennutti alueen vuosina 1971-1973. Aluetta on käytetty usein esimerkkinä nopeasta elementtirakentamisesta. Kun nostokurjen laittoi keskelle pihaa, niin sillä sai samalla rakennettua neljä taloa. Harmonista ruutukaavaa.
Ammattikoulu
Ilkantiellä sijaitsevan Pohjois-Haagan ammattikoulun suunnittelivat Timo ja Tuomo Suomalainen. Koulu valmistui vuonna 1969. Suomalaisen arkkitehtiveljeksiä ei muisteta erityisesti tästä koulusta, vaan Temppeliaukion kirkosta.
Valkea Talo
Ammattikoulua vastapäätä sijaitsee Valkea talo, joka on kuulovammaisten keskus. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jaakko Laapotti ja se valmistui vuonna 1987.
Valkean talon valtavat mittasuhteet näkee, kun menee ala-aulaan katsomaan sen pienoismallia.
Saaritoimikunta teki kierroksen Kivinokassa Helsingin rakennusviraston ja Staran edustajien kanssa. Kyseinen kierros tehdään joka kevät. Maaomistaja katsastaa tilukset, missä kunnossa paikat ovat ja antaa lopuksi kehotukset (lue: määräykset) mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä.
Aurinko pilkisti puitten välistä ja seurueemme oli hyvällä tuulella. Tapaaminen oli hyvin antoisa ja ajatuksia heräsi puolin ja toisin. Tässä nyt muutama keskeinen kohta, mitä retkellä käsiteltiin:
Rakennusten kunto
Todettiin, että moni Kivinokan yleisistä rakennuksista kaipaa face-liftiä. Monet jopa aika perusteellistakin remonttia. Toivotaan, että ainakin huvimajat, urheilukentän koppi, tanssilava ja vahtitupa saataisiin jo tänä kesänä kuntoon. Näissä kaivataan talkooväkeä. Jos osaat ottaa vasaran käteen oikein päin, niin saa ilmoittautua (saaritoimikunta@kivinokka.fi).
Vieraskasvit
Tästä tuli kaupungilta hyvin tiukkaa ukaasia. Vieraskasvit on saatava kuriin ja kesämajojen pihoille ei saa istuttaa mitään. Piste. Kesämajalaiset voivat auttaa asiaa kolmella tavalla:
1) Älä istuta kesämajasi pihaan mitään
2) Tuhoa kesämajasi lähistöltä kaikki vieraskasvit (kitkentäohje täällä)
3) Osallistu jättipalsami-talkoisiin 13.6. klo 15.
Tässäpä nämä konkreettisimmat asiat. Leikkipaikkoja lapsille toivottiin, katsotaan eteneekö asia tämän hallituskauden aikana.
Hannu Talvio kirjoitti romaanin siskonsa surmasta. Talvio oli 9-vuotias, kun hänen 14-vuotias isosiskonsa surmattiin vuonna 1959. Muistotilaisuus järjestettiin Meilahden kirkossa, joka täyttyi ihmisistä. Se oli suuri mediatapaus. Seppo Heikinheimo raportoi tilaisuudesta Helsingin Sanomiin.
Talvio palasi ensimmäistä kertaa vuoden 1959 jälkeen Meilahden kirkkoon, kun haastattelin häntä Hesariin (haastattelu löytyy täältä).
Talvion Ulla-siskon kuolema oli hyvin sattumanvarainen. Hän oli partiotyttöjen kanssa hiihtämässä Nurmijärvellä ja he näkivät tulessa olevan talon. Tytöt riensivät apuun. Talon renki oli mennyt sekaisin päästään ja surmannut talon emännän ja sytyttänyt talon palamaan. Kun partiotytöt tulivat auttamaan, renki ampui Ullan pihamaalle. Muut tytöistä pääsivät pakoon. Lisäksi renki surmasi erään sivullisen miehen.
Talvio kirjoittaa kirjassaan myös tapauksesta, joka sattui samoilla kulmilla tasan 60 vuotta aikaisemmin. Silloinkin renki oli pimahtanut ja yön pimeydessä surmannut talon 7 asukasta. Hän oli tappanut kirveellä kaikki omiin sänkyihinsä. Myös pienet lapset.
Talvio kertoo käyneensä kyseisillä kulmilla, mutta siellä ei ole näistä rakennuksista enää mitään jäljellä. Rauhallista omakotitaloseutua nykyään. Kirjassa hän ei käytä Nurmijärven tapahtumapaikoista oikeita nimiä. ”Ettei ala talojen hinnan laskea.”
Talvion kirja Kolme sadonkorjaajaa on oikein sujuva esikoisromaani, suosittelen.
Pohjois-Haagaa pidetään hieman hajuttomana ja mauttomana lähiönä, jossa ei ole syvää historiaa. Mutta Pohjois-Haagassa on paljonkin historiallisia kerrostumia, jos osaa etsiä oikeista paikoista.
Punakaartin joukkohauta
Pohjois-Haagan aseman lähellä on punaisten joukkohauta. Kansalaissodan aikana saksalaiset hyökkäsivät punaisten hallitsemaan Helsinkiin. Huopalahdessa saksalaiset löysivät Vanhalla Viertotiellä sijaitsevasta kellarista 150 henkeä. Ihmiset nostivat valkoisen lipun antautumisen merkiksi. Joku kuitenkin avasi tulen ja kaksi saksalaista kuoli. Saksalaiset valitsivat kostoksi joukosta umpimähkään noin 40 miestä. Heidät kuljetettiin turvesuolle nykyisen Vihdintien liikenneympyrän lähistölle ja teloitettiin. Suurin osa ruumiista haudattiin tähän hautaan.
Ensimmäisen maailmansodan linnoitukset
Pohjois-Haagan alueella on monissa paikoissa ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia, joukkohautoja ja tulipesäkkeitä. Näitä löytyy heti punaisten joukkohaudan takana olevasta mäestä, Pohjois-Haagan kirjaston takana olevilta kallioilta ja Ida Aalbergin tien takana olevasta mäestä.
Luolan suuaukko Teuvo Pakkalan tien päässä.
Tulipesäke toimii lasten seikkailupaikkana.
Tykkitie
Pohjois-Haagan ostarilta voi kävellä kauppakeskus Kaareen vanhaa tykkitietä pitkin. Venäläiset rakensivat Helsinkiin tykkiteitä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Vanha hyppyrimäki
Pohjois-Haagassakin ollaan hypitty mäkeä taannoin. Aino Ackten puiston vieressä olevan mäen harjalla on vielä hyppyrimäen betoniset jalat jäljellä. Hyppyrimäki rakennettiin noin 1949-1950 ja purettiin 1960-luvun lopulla. Mäkiennätys on 22 metriä.
Alastulorinne. Tuolta sitä tultiin.
Kiffenin ampumarata
Teuvo Pakkalan tien alueella oli Kiffenin ampumarata, joka oli Pohjoismaiden suurin. Suorituspaikkoja oli peräti 190. Ampumarata perustetiin 1920-luvulla. Kiffenin jälkeen ampumarataa isännöi suojeluskunta, kunnes suojeluskunnat lakkautettiin sodan jälkeen ja rata lopetettiin. Ampumaradan tähystyslavan betoninen runkorakenne on jäljellä Eliel Saarisen tien varrella.
Seitsemän veljeksen kivi
Näyttelilijäntien varrella on jättimäinen siirtolohkare, eräs Helsingin suurimmista. Tarinan mukaan seitsemän veljestä kiipesi tämän kiven päälle Wilho Ilmarin elokuvassa vuonna 1939.
Tällaisia historiallisia juttuja Pohjois-Haagasta löytyy. Enkä vielä ole päässyt edes arkkitehtuuriin. Siitä lisää toisella kerralla.
Lisätään loppuun vielä pari linkkiä, joissa lisätietoa Pohjois-Haagasta:
Jääkäriliike käynnistyi Suomessa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1914. Jääkäriliike värväsi salaa jääkäreitä, joita koulutettiin Saksassa. Värvätyistä muodostettiin Jääkäripataljoona 27. Jääkärilikkeen tarkoituksena oli Suomen irrottaminen Venäjän ikeestä.
Helsinki oli keskeinen kaupunki liikkeen syntyhistoriassa. Helsingin keskustassa on kolme jääkäriliikettä muistavaa muistolaattaa.
Nylands Nationin talossa Kaartinkaupungissa on muistolaatta, joka kertoo, että ajatus jääkäriliikkeestä syntyi tässä talossa 27.10.1914. Jääkäriliike ei siis syntynyt täällä, vain pelkkä idea. Tämä on varmaan Helsingin ainoa muistolaatta, joka kertoo, että joku sai idean tässä paikassa (seuraavaksi kiinniteteään varmaankin laatta paikkaan, jossa saatiin idea lähteä tuonne Nylands Nationin talolle).
Sitten päästään jo asiaan. Ostrobotnian seinässä on laatta, jossa kerrotaan, että jääkäriliike PERUSTETTIIN täällä. Liikkeen syntyyn johtanut kokous pidettiin talossa noin kuukausi sen jälkeen kun idea oltiin saatu eli 20.11.1914. Muistolaatta on pääoven vieressä.
Kolmas muistolaatta on Liisankadulla niin sanotussa Karjalaisten talossa. Siellä toimi Metsätoimisto eli salainen jääkärivärväystoimisto vuonna 1915.
Kuokka heilui ja hiki valui. Se tekee suomalaiselle kaupunkilaismiehellekin ihan hyvää välillä, että saa kokea olevansa oman elämänsä Koskelan Jussi. Kuokka ja mies oli, suota ei. Suon sijaan oli viljelypalsta. Tämän lähemmäs väinölinnamaista sielunmaisemaa tuskin Kehä III:n sisäpuolella voi päästä.
Lauantaina pidettiin Kivinokan palstalla ”palstatalkoot”. Nyt on palsta taas ihan erinäköinen. Rikkaruohoja kitkettiin ja maanmuokkauskoneella laitettiin palstoja kevätkuntoon (olisi muuten Koskelan Jussi ollut aika kateellinen maanmuokkauskoneesta, sillä olisi suo kääntynyt hieman rippeämmin).
Aurinko paistoi ja kivaa oli. Palstamakkaratkin grillattiin. Tämä oli oikein mukava tapa virallisesti avata palstakausi. Yhdessä. Kyllä siellä palstalla taas ehtii yksin touhuta ja tuskastua. Kimpassa on voimaa!
Kallion virastotalo on monille tuttu paikka, mutta sen massiivinen virastobratulismi ei ihan kaikkia aina innosta. Joka tapauksessa rakennus on kaupunkilaisia palvellut jo 50 vuotta. Juhlan kunniaksi virastotalon ala-aulassa on esillä talon historiasta kertova näyttely 29.5.2015 saakka.
Virastotalo oli aikanaan suuri rakennusprojekti. Jollain mittareilla jopa suurempi kuin Eduskuntatalo muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin.
Virastotalon suunnitteli arkkitehtipariskunta Kaija Ja Heikki Siren, jotka myös suunnittelivat viereisen Ympyrätalon.
FAKTOJA KALLION VIRASTOTALOSTA:
– Taloa rakentamassa oli parhaimmillaan töissä samaan aikaan 350 miestä.
– Betonia tarvittiin taloon 20 miljoonaa litraa.
– Tiiliä kului 250 000 kappaletta.
– Talossa oli valmistuttuaan 1700 ovea ja 3000 ikkunaa.
– Lattiapinta-alaa talossa on yhteensä 25 000 neliömetriä eli noin neljä jalkapallokenttää.
– Talossa oli valmistuttuaan töissä noin 1000 virkailijaa
– Ensimmäiset viisi vuotta (1965-1970) virastotalo toimi myös Helsingin kaupungintalona.
Tänään lanseerataan käyttöön uusi Museokortti. Hieno hanke. Nyt onkin hyvä hetki pohtia, missä ja milloin järjestettiinkään Suomen ensimmäinen taidenäyttely.
Tutustuin viime viikolla Helsingin yliopiston päärakennuksen kipsiveistoskokoelmaan. Veistoksista iso osa on vanhan päärakennuksen pääaulassa, jossa ne ovat kaikkien nähtävillä. Kannattaa poiketa sisään, jos lähistöllä kuljet.
Yliopiston kirjastonhoitaja Virpi Huhtala avaa blogissaan veistoskokoelman taustoja. Hän kirjoittaa, että kokoelma sai alkunsa, kun klassisen filologian apulainen Nils Abraham Gylden lähti opintomatkalle Saksaan vuonna 1834. Matkalla hän ihastui näkemäänsä antiikin taidekokoelmiin ja ryhtyi Helsinkiin palattuaan puuhaamaan vastaavaa.
Näin Helsingin yliopistoon alettiin hankkimaan kipsiveistoksia, jotka ovat kopioita antiikin veistoksista. Ensimmäiset hankinnat olivat Laokoon-ryhmä, Belvederen Apollo ja Versaillesin Diana.
Yliopiston piirustussalissa järjestettiin Suomen ensimmäinen taidenäyttely lokakuussa 1845, jossa oli esillä näitä kipsiveistoksia. Lisäksi esillä oli erään belgialaisen taidekauppiaan maalauksia. Piirustussali sijaitsi tuolloin Fabianinkadulla yksikerroksisessa puutalossa.
Lehdistöäkin näyttely kiinnosti. Kanawa-lehti kirjoitti 1.10.1845:
”Helsingissä on wiime maanantaina awattu se luwattu taitonäyttely akademian kuwaussalissa, mutta waan ulkomaalaisille taitotöille, niin kuin Helsingin Sanomat mainitsewat. Joshan tämä olis ainua sellainen näyttely joka kaipaa taidollisuuden todistuksia kotimaasta. Sillä wähän hyödyttää paljas ihmetteleminen jos se ei synnytä halua itsenäiseen pyrkyyn, eli edes nähtyä jälkiä seuraamaan.”
Mainittakoot vielä, että Suomen Taideyhdistys perustettiin vasta vuotta myöhemmin eli vuonna 1846 ja ensimmäisen näyttelynsä se piti vuonna 1847. Se olikin sitten ensimmäinen näyttely, jossa nähtiin kotimaisten taiteilijoiden teoksia. Taideyhdistys järjesti lukuisia näyttelyitä ja yhdistyksen kokoelmien pohjalta perustettiin Ateneumin taidemuseo, mutta yhdistys ei saanut kunniaa maamme ensimmäisen taidenäyttelyn järjestämisestä. Yliopisto ehti ensin.
Helsingissä on toinen toistaan kauniimpia kirkkoja. Tällä kertaa listaan komeimmat 1800-luvun kirkot.
1. Helsingin tuomiokirkko (valmistunut 1852)
Itseoikeutettu ykkönen. Engelin mestarityö. Ei vaadi selityksiä.
2. Johanneksen kirkko (1891)
Komeimpia uusgoottilaisia rakennuksia koko maassa. Paikkamäärältään Suomen suurin kivikirkko, ihmisiä sinne mahtuu 2600. Arkkitehtinä oli ruotsalaissyntyinen A. E. Melander.
3. Uspenskin katedraali (1868)
Itämaista mystiikkaa. Ortodoksien tukikohta. Rakennettiin Venäjän vallan alaisuudessa, jolloin maassa oli runsaasti ortodokseja. Katajanokan maamerkki.
4. Saksalainen kirkko (1864)
Johanneksen kirkon ohella uusgotiikan merkkirakennuksia Helsingissä. Kirkon suunnittelivat Harald Bosse ja C. J. von Heideken. Tornin se sai vuonna 1898. Hieno sijainti: kirkkoa ympäröi Ullanlinnan puisto, meri ja Kaartinkaupungin arvorakennukset.
5. Suomenlinnan kirkko (1854)
Kirkko on toiminut suurimman osan ajastaan varuskuntakirkkona. Alkujaan kirkko palveli venäläisiä varusmiehiä. Pyhän Aleksanteri Nevskin muistolle pyhitetyn kirkon tornissa on majakka.
6. Pyhän Henrikin katedraali (1860)
Arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmanin suunnittelema katedraali on Helsingin harvoja katolisia kirkkoja. Kirkko toimii ikään kuin porttina Kaivopuistoon. Ulkoseinässä hienoja patsaita (mm. Pyhä Henrik, Pyhä Pietari) ja sisällä pyhän Cyprianuksen, Olavin sekä Birgitan pyhäinjäännöksiä.
7. Pyhän kolminaisuuden kirkko (1826)
Huomaamaton empirekirkko Tuomiokirkon takana. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko oli kaupungin ainoa ortodoksikirkko ennen kuin Uspenskin katedrali valmistui.
8. Vanha kirkko (1926)
Kantakaupungin vanhin kirkko. Engel suunnitteli kirkon väliaikaiseksi kunnes Tuomiokirkko valmistuu, mutta niin vain Vanha kirkko edelleen on toiminnassa. Idyllinen sijainti Ruttopuiston eli vanhan hautausmaan laidalla.
Bubbling under: Diakonissalaitoksen kirkko. Kirkon peruskivi muurattiin vuonna 1896, jonka jälkeen kirkkoa on muutettu moneen kertaan. 1800-luvulta ovat peräisin myös ainakin Katajanokan vankilan kappeli sekä Puotilan kartanon mailla oleva kappeli.
Sergelin tori on Tukholman ydinkeskustassa sijaitseva aukio, jonka varmaan kaikki Tukholmassa vierailleet tunnistavat. Aukion alla on kaupungin vilkkain metroasema T-Centralen.
Sergelin tori on saanut nimensä 1700-luvulla eläneen ruotsalaisen kuvanveistäjän Johan Tobias Sergelin mukaan. Sergelin työpaja sijaitsi samalla paikalla, jossa aukio nykyisin on. Hän veisti ja piirsi lukuisia muotokuvia, kuten Kustaa III:n ja säveltäjä Bellmanin muotokuvat.
Mutta miten Sergel liittyy Helsinkiin? Siten, että Sergel sai tehtäväkseen suunnitella Suomenlinnan rakentajan Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkin. Muistomerkki on edelleen Suomenlinnassa.
Kun saapuu raitiovaunulla Katajanokalle, ensimmäinen pysäkki on Tove Janssonin puistossa. Lähes kaikki kävellen Skattalle saapuvat kävelevät Janssonin puiston halki. Puisto tunnettiin vuoteen 2014 saakka Katajanokanpuistona, mutta Tove Jansson -seuran ja Katajanokkaseuran aloitteesta puisto nimettiin kirjailija-taiteilija Janssonin mukaan tämän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Jansson asui pitkään läheisellä Luotsikadulla.
Puiston istutustyöt aloitettiin vuonna 1897 kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin piirrustusten mukaan.
Puistossa on Viktor Malmbergin veistos Vedenkantaja vuodelta 1923. Antiikin veistosmaailmaa jäljittelevä Vedenkantaja on Malmbergin ainoa julkinen veistos Helsingissä.
Joku koirapuiston asiakas on ehkä katsonut Kingi-ohjelmaa.
Puistossa on myös pienehkö leikkipaikka lapsille.
Vanhat arvorakennukset ympäröivät puistoa. Korkea kallion päällä on Uspenskin katedraali, jota pidetään suurimpana ortodoksikirkkona, joka ei ole entisen itäblokin alueella. Katedraalin on suunnitellut venäläinen arkkitehti Aleksei M. Gornostajev ja rakennus valmistui vuonna 1868. Katedraalin kultaisten kupolien kiillon näkee kauas merelle. Jos et ole ortodoksisessa jumalanpalveluksessa koskaan käynyt, niin se on eräänlainen elämys. Kannattaa piipahtaa sisään.
Katedraalin vieressä Rahapajankadulla sijaitsee niin sanottu Dementjeffin kivilinna. Vuonna 1885 valmistuneen rakennuksen on rakennuttanut liikemies Grigori Dementjeff. Dementjeff saapui Suomeen asevelvollisena, ryhtyi rakennusurakoitsijaksi, vaurastui osallistumalla Suomenlinnan rakentamistöihin ja rakennutti runsaasti muitakin rakennuksia. Kirkko palkitsi miehen siten, että Dementjeff valittiin Uspenskin katedraalin isännäksi. Hän kuoli kaksi vuotta suuren kivilinnansa valmistumisen jälkeen.
Dementjeffin linnan viereisessä rakennuksessa Rahapajankatu 3:ssa on muistolaatta, joka kertoo Aleksis Kiven käyneen koulua samalla paikalla. Paikalla sijaitsi niin sanottu ukko Granbergin koulu. Nykyinen rakennus on vuodelta 1915 ja se on arkkitehti Lars Sonckin käsialaa.
Rahapajankadun ja Satamakadun risteyksessä on suurlähetystörakennus. Rakennuksessa asui Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehnroot pariinkiin otteeseen. Seinässä on muistolaatta. Vuonna 1897 valmistuneen uusrenessanssia edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.
Satamakadulla on Pauligin vanha kahvipaahtimo. Katajanokan asukkaat saivat aikoinaan tottua kahvin tuoksuun, sillä alueella oli parhaimmillaan jopa kolme kahvipaahtimoa.
Satamakadun ja Luotsikadun risteyksessä on niin sanottu Tallbergin talo, joka valmistui 1898. Rakennus on sikäli merkittävä suomalaisen arkkitehtuurin historiassa, että se on legendaarisen arkkitehtikolmikon Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin ensimmäinen yhteinen suunnittelutyö. He on ovat sittemmin suunnitelleet muitakin jugendrakennuksia Katajanokalle.
Luotsikadun toisella puolella on linnamainen Aeoluksen rakennus, joka on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Rakennus valmistui 1903.
Etelään mentäessä puistoa reunustaa Keskon rakennus. Vuonna 1940 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Paatela.
Puiston eteläreunassa on entinen rahapaja. Kun autonominen Suomi sai oman rahan, markan, niin pääkaupunkiin piti saada myös rahapaja. Sellainen valmistui Katajanokan rantaan uusklassismia suosivan arkkitehdin E. B. Lohrmannin suunnittelemana. Ensimmäinen tuotantoerä oli 30 000 kappaletta yhden pennin rahoja. Rahapajan vieressä on Alvar Aallon suunnittelema Enson pääkonttori.
Tove Janssonin puiston kupeessa on myös mainio italialainen kahvila Signora, joka kesäisin toimii myös puiston lippakioskilla.
Jos kaipaa väkevämpää, niin kivenheiton päässä Kruunuvuorenkadulla on oluthuone Poseidon.
Kivinokan puomi-asiassa liikkuu runsaasti huhuja, kuulopuheita ja virheellistä tietoa, kuten nettikeskusteluissa käy ilmi. Kokoan tähän asiaan liittyviä faktoja, jotta keskustelu pysyisi kasassa.
11 faktaa Kivinokan puomista:
Fakta 1: Miten ennen oli. Kivinokkalaiset ry:n alueelle johtavan tien alussa on puomi. Puomi on menneinä kesinä ollut lukossa. Kesälukkoon on ollut Kivinokkalaiset ry:n myöntämä avain vain niillä kesämaja-alueen mökkiläisillä, jotka on luokiteltu jotenkin invalideiksi. Lisäksi avain on ollut muutamilla Saaritoimikunnan ja huoltotoimikunnan jäsenillä. Puomin lukko on ollut kesäisin auki parina viikonloppuna, jolloin on voinut tehdä huoltoajoa kesämajoille.
Fakta 2:Miten nyt on. Kaupunki määräsi viime kesänä, että puomi pitää olla auki. Perusteluja tähän oli kolme: A) Invalidien tulee päästä esteettä alueelle (mm. rannalle, esteettömän luontopolun alkuun, kahvilaan, yms) käyttäen vaikkapa invataksia. B) Pelastusnäkökulma. Pelastuslaitoksen, ambulanssien ja muiden hälytysajoneuvojen tulee päästä esteettä alueelle. C) Missään muuallakaan virkistysalueella ei ole lukittua porttia (ei Saurasaaressa, ei Lauttasaaren kesämaja-alueella…)
Fakta 3: Sopimus? Kivinokkalaiset ry:n entisten päättäjien mukaan puomin lukosta on kaupungin kanssa aikanaan sovittu. Kaupungin edustajan mukaan mitään sopimusta ei ole koskaan tehty. Kaupungin edustaja vastaa kysymykseen, miksi puomi on ollut aikaisempina vuosina kiinni, että ”ei mitään tietoa”.
Fakta 4: Kaupungin tiet. Kivinokan tiet ovat kaupungin hallitsemaa aluetta. Kivinokkalaiset ry on vuokrannut teiden ympärillä olevat kesämaja-alueet, mutta tieverkosta vastaa kaupunki. Heillä siis on juridinen valta päättää tiestä.
Fakta 5: Invalidien pääsy alueelle. Kivinokassa on esteetön luontopolku, joka on tehty invalideille. Heidän tulee totta kai sinne päästä, koska sellainen on tehty. Invalidien tulee päästä myös kaupungin yleiselle uimarannalle. Invalidien tulee päästä vierailemaan kesämajoilla. Tästä ei ole kahta kysymystäkään. Aikasempina vuosina Kivinokkalaiset ry:n kesätyöntekijät ovat käyneet tarvittaessa päästämässä invalidit alueelle muodollista (2 euroa?) korvausta vastaan. Korvaus on otettu siitä vaivasta, jos joutuu kesken työpäivän tulemaan toiselta puolelta Kivinokka avaamaan puomia. Tämä käytäntö ei tule kaupungin mielestä kuuloonkaan. Invalideillä tulee olla esteetön pääsy.
Fakta 6: Keskustelut pelastuslaitoksen kanssa. Saaritoimikunnan edustaja on kuluvana keväänä keskustellut pelastuslaitoksen kanssa Kivinokan turvallisuudesta ja lukkoasiasta. Pelastuslaitoksen viesti oli, että parempi pitää puomi avoinna.
Fakta 7. Ambulanssien pääsy alueelle. Viime vuonna oli pari läheltä-piti-tilannetta, kun ambulanssit eivät päässeet puomin taakse. Pelastushenkilökunta joutui ottamaan jalat allensa.
Fakta 8: Putkilukko. Portin tolppaan on aikanaan asennettu putkilukko, jossa lukon avaimet. Tämä ei ratkaise ongelmaa, sillä on usein nähty että pelastushenkilökunnalla ei siitä ole tietoa. Kaikkiin ambulansseihin sitä tietoa on myös vaikea välittää. Usein on käynyt niin, että lukko on rikottu pihdeillä tai sitten alueelle on tultu juoksujalkaa. Tämä on hyvä idea, vaan ei toimi käytönnössä.
Fakta 9. Huoltoajo sallittu. Koska kaupunki Kivinokan maan omistajana ja teiden haltijana määrää, että puomin on oltava auki ja vain huoltoajo on sallittu, tulee tähän tyytyä, kunnes kaupunki jotain toista päättää. Huoltoajo on siis sallittua alueelle halki kesän (huoltoajon määritelmä löytyy täältä.)
Fakta 10. Pysäköinti kielletty. Huoltoajo ei tarkoita, että alueella saa pysäköidä, paitsi aivan lyhytaikaisesti huoltoajoon liittyen. Kaupungin pysäköinninvalvonta käy alueella tekemässä tarkastuksia. Eli kaupunki määrää säännöt ja kaupunki sääntöjä valvoo ja säännönrikkojia tarvittaessa rankaisee. Se on virkamiesten tehtävä, ei kenekään muun. Se miten virkamiehet tehtäväänsä hoitava, on sitten asia erikseen
Fakta 11. Autoilu on lisääntynyt. Kun puomista poistettiin avain viime kesänä, sen jälkeen autoilu Kivinokassa on kaiketi lisääntynyt. Moni tien varren kesämajalainen on näin raportoinut, ja kai heitä on uskominen. Ja onhan se ihan luonnollista. Jos alueelle saa tehdä huoltoajoa, niin varmasti aluelle ajetaan enemmän kuin silloin, jos ei saa tehdä huoltoajoa.
Näillä faktoilla eteenpäin. Näistä faktoista saa sitten olla ihan mitä mieltä tahansa. Tämä on asia, jossa ei ole oikeaa eikä väärä mielipidettä.
Esitellään asiaa kaupungille, jos joku keksii täydellisen kuningasidean, jossa on huomioitu KAIKKI seuraavat asiat:
– Miten invalidit ja invataksit yms. pääsevät alueelle rajoituksetta aina kun haluavat? – Miten paloautoille, ambulansseille, ja poliiseille taataan täysin esteetön pääsy alueelle? – Miten kesämajalaisten huoltoajoon kuulumatonta autoilua saa vähennettyä? – Miten tarpeetonta huoltoajoa saa vähennettyä?
Sain kunnian haastatella grafiikan mestaria ja legendaa Erik Bruunia Antiikki & Taide -lehteen. Suomenlinnassa asusteleva Bruun on 89-vuotias ja työskentelee vielä aktiivisesti. Hän esimerkiksi suunnitteli tulevan kesän Pori Jazzin julisteen. Tiedustelin, että miten tuossa iässä voi vielä olla noinkin viriili.
Hän ryhtyi kertoman tarinaa, miten hän veljensä kanssa rakensi veneen vuonna 1947. Ensin he soutivat pitkiä matkoja Suomen vesillä, kunnes päättivät lähteä ulkomaan matkalle ja soutaa Tukholmaan.
Vene piti hinata ensin Porkkalan läpi, sillä alue oli Neuvostoliiton hallussa. Sen jälkeen matka jatkui Hankoon ja Ahvenanmaalle.
– Ahvenanmaalla poliisi pysäytti meidät ja sanoi, ettei Ruotsiin noin vaan saa mennä ilman lupaa. Soitimme sisäministeriöön, ja siellä yhdistettiin sisäministeri Yrjö Leinolle. Kerroimme, että olemme menossa Tukholmaan venekilpailuun, ja hän lupasi, että faxaa luvan saman tein. Sitten lähdimme soutamaan kohti Tukholmaa. Viiden tunnin päästä olimme jo ylittäneet meren.
Tämä ei kuitenkaan veljeksille riittänyt, vaan kaksikko lainasi Tukholmasta tandemin ja polki Osloon. Ja samaa reittiä takaisin Helsinkiin. Vene on kuulemma edelleenkin tallella.
Lisäksi Bruun kertoi pyöräreissusta, joka kulki Kööpenhaminasta Pariisiin.
– Tällaista kaikkea pitää elämässä tehdä, jotta pysyy 90-vuotiaana vielä virkeänä ja työkykyisenä, Bruun totesi.
Bruun on ajankohtainen juuri nyt, sillä hän on huhtikuun alussa avatun Sello Gallerian ensimmäinen taiteilija. Galleria on Espoossa Leppävaarassa kauppakeskus Sellossa. Bruunin näyttely on siellä 14.6.2015 asti.
Suomessa ei luonnonvaraisena vaarallisia myrkkyhämähäkkejä juurikaan elä, niitä tavataan lähinnä terraarioissa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Suomen myrkyllisimmät hämähäkit elävät Luonnontieteellisen museon tiloissa. Harva museovieras niitä on päässyt näkemään, sillä ne eivät hevin ihmisille näyttäydy. Mutta hyvällä tuurilla sellaisen voi bongata.
Ruskohämähäkit tulivat museoon tiettävästi 1970-luvulla hedelmälastin mukana Etelä-Amerikasta. Siitä saakka ne ovat asustelleet museon käytävillä ja koloissa. Museossa on huomaamaton opastaulu, joka kertoo ruskohämähäkistä.
”Suomen ainoa elinvoimainen kanta esiintyy tässä rakennuksessa. Myrkyllisyydestä huolimatta laji ei ole lainkaan aggressiivinen. Se liikkuu hämärässä ja on hyvin arka valon lisäksi äänille ja mm. lattian töminälle. Museovieraalle hämähäkin näkeminen olisi lottovoitto, koska ahtaissa väleissä arkana elelevä otus ei hevin näyttäydy. Museorakennuksen henkilökunta on elänyt sopuisasti samassa rakennuksessa myrkkyhämähäkin kanssa jo vuosikymmeniä.”
Ruskohämähäkki voi kasvaa jopa parisenttiseksi. Tiedustelin vielä museon viestinnästä, että vieläkö hämähäkki museon uumenissa majailee, vai onko kanta jo vuosien saatossa kadonnut.
– Majaileepa hyvinkin, kuului vastaus.
Hui. Seuraavalla kerralla museossa vieraillessani katson näyttelyn sijaan paljon tarkemmin lattioita ja nurkkia.
EDIT. Juttua korjattu 28.4.2015. Ruskohämähäkki ei suinkaan ole Suomen ainoa myrkyllinen hämähäkki, kuten jutussa alkujaan kerrottiin. Esimerkiksi vesihämähäkki on myös myrkyllinen.
by 
